Joensuuhun tultuamme tarkistimme hevosten kunnon kopissa. Harmiel pieni riiviö oli repinyt kaikki etupuomin pehmusteet. Myös Kassun edestä-en tiedä miten se sen teki. Pieninä silppuina lattialla. Ei ole ensimmäinen kerta kun näin teki..... Muutama surullinen riekale roikkui vielä paikoillaan puomissa.

Kivaa että oli puuhakas matka, ei ole aika käynyt pitkäksi....

Olimme saaneet valjastushallipaikan. Halli joka kumisee... Ajattelin, että hermostuukohan Harmiel siellä.
Ensimmäiseksi otimme Kassun ulos autosta ja Harmiel jäi odottamaan traileriin. Lämmitys meni melko ok. Säpäkkänä tuntui poika olevan.

Itse lähtö alkoi Kassun soolonäytöksellä. Siihen iski kilpailuvietti ja se lähti kaahaamaan takajoukoista läpi eturivin ja ohitti lähtöauton siivekkeet. Ihme kun ei sattunut mitään vahinkoa. Vaikka Markku makasi välillä melkein selällään jarruttaen kaikin voimin-Kassu ei uskonut. Markku myös heitti raipan kädestä, että sai paremman otteen ohjaksista:):):)  Lähtö tietenkin uusittiin.
Uusinta lähtö onnistui ok. Ja loppu onkin historiaa, voitto kotiin kepein askelin. Ohrapuuro ja ylämäkitreeni on saaneet pojan hyvään kuntoon. (Jos katsoitte juoksuvideon, huomasitteko sen punertavatakkisen akan joka loppusuoran auetessa loikkii ylös alas radan varrella-se olen minä. Hermot vähän alkoi nitisemään:):)

Ei päässyt ylpistymään voitosta-------
Otin nimittäin näyttävän sisääntulon Harmielin kanssa valjastushalliin.
Harmiel kompastui hallin betonikynnykseen. Meni romahtamalla polvilleen. Koska pitelin heppaa päitsistä kiinni-vetäisi Harmiel minut yhtä mukaa lattialle. Kompuroidessaan ylös kipinät lentelivät kavoista. Hokit iski tulta betonia vasten. Meikäläinen raahautui mukana ja toppahousut meni polvista riekaleiksi. Vaikka oli paksut vaatteet päällä, sain useita mustelmia ja nahkan nirhaumia kinttuihin. Hyvä me!

Harmielin lähtö meni penkin alle. Pomppi kuin pingispallo. Markku sanoi, että autolähdöt on seuraavia mitä sillä ajetaan. Vauhtia siinä kyllä on. Pärjäisi jos ei voltissa alkaisi riehumaan.
Kotimatka ei mennyt ihan putkeen. Lunta oli satanut ja auto juuttui loppujen lopuksi hankeen. Piti hakea traktori ja vetää loppumatka kotiin. Jos niinkuin ihmettelette miksi emme löydä mieluisaa kulkupeliä niin tuossa on se syy-mikään peli ei oikein jaksa kiivetä tänne kukkulalle. (Paitsi uskollinen Rangeri nelivedolla kiipeää vaikka puuhun.)


Eilen siirrettiin uskollinen lava-auto Nerkoolle. Matka oli jännittävä. Minä ajoin edellä ja Markku tuli mersulla perästä. Rangeri alkoi melkein keittää heti alkumatkasta. Markku neuvoi ajamaan ilman kaasutteluja isolla vaihteella ja mäet vapaalla. Ennen kylää oli pakko pysähtyä bussipysäkille ja lisätä nesteitä. Höyry mitä konepellin alta nousi oli valtava. Autoa ei enää nähnyt. Rekka-autokin pysähtyi kysymään tarvitsemmeko apua. Ilmeisesti kuumuus oli niin suuri konetilassa, että ikkuna hajosi useista kohti viuhkamaiseen malliin..... Kiva.

Seuraava pysähdys oli äidin parkkipaikalla. Sammutimme auton, vaikkakin mietitytti lähteekö se enää käyntiin. Kävimme sillä välin kaupassa ja annoimme Rangeriparan jäähtyä. Sen jälkeen jatkoimme matkaa Nerkoolle. Auton lämmöt kimmahti taas kattoon, mutta ajelin kuitenkin perille asti. Karin hallissa on nyt parempi korjailla autoa kuin meillä taivasalla.
Oli kiva nähdä Markun äitiä pitkästä aikaa. Huippu tyyppi, jos näin rouhealla ilmaisulla saan häntä kehaista:)

Mustosille iso kiitos!!!

Ihmettelin, että miten se postiauto niin ähkii ja puuskuttaa.... Sillä oli kyydissään iso lehtipaketti. Uskomattomia aarteita menneiltä vuosilta. Hevosurheilulehden vanhoja jalostuskuvastoja. Pala historiaa, tietoa jota ei enää nykypäivänä saa helposti vanhoista siitosoreista. Ja kuvat ovat myös upeita. Sain paljon uutta ihmeteltävää ja yllättäviä oivalluksia tutuista henkilöistä-en ole edes tiennyt että heillä on ollut nuorena niin hienoja siitosoreja. Kuvastot luetaan kannesta kanteen monta kertaa. Ja säilötään aarteina.



Tänään kokeilemme Kassulle uusia kuolaimia. On kovimmat mitä markkinoilta saa. Katsotaan löytyykö jarrut. Tähän mennessä olemme yrittäneet kaikilla näteillä konsteilla. Joensuun episodi-pois alta hevoset ja lähtöauto ei saa toistua.

Kassun osakkaille tiedotus:

Viime vuonna en laskuttanut hoitomaksuja. Lyhentelen nyt velkaa voittorahoilla. Ekku ja Sampo ovat laskunsa maksaneet ja ovat plussan puolella. Heille tilitän rahat.
Muut saatte vielä hieman odottaa. Mutta jos sama innokkuus orilla säilyy pääsette tekin osinkojen jakoon piakkoin????