hoin kun pakkasmittaria katsoin. Lisäsin kuitenkin varmuudeksi toisen toppatakin normivarustuksen päälle. Huomenna kello 18 mennessä tietää onko Kuopion ravit peruttu.

Igor lähtee ensi torstaina. Hieman jo vieroitusoireita alkaa tulemaan.  Igor on ollut kuitenkin minun työpari pikkuvarsasta lähtien. Vastaus I:n kysymykseen: Kyllä oli Igorilla syntymästä kaksivuotiaaksi sellainen viiraus, että se inhosi kosketusta. Se ei koskettanut vapaaehtoiseti meitä ikinä ja me ei oltaisi saatu koskea sitä. Oli valtava työ tulla sen kaveriksi. Siksi varmaankin olen sen kanssa nyt niin hyvä kamu, kun jouduin puolta enemmän töitä  sen kanssa tekemään-muihin varsoihin verrattuna. Nyt Igor hyvällä tuulella ollessaan saattaa laskea päänsä minun olalle. Se on sen ystävyyden osoitus minua kohtaan. Niinkuin olen joskus kirjoittanutkin, kahden viikon sisällä syntymästä näkee millainen varsa on isompana. Igorin ensimmäinen lempinimi oli Varjo, kun se piilotteli aina Ranskiksen takana ja ennemmin olisi kuollut kuin antanut koskettaa:) Oli se aika viikari. (Verrataan Sir Harmiin joka potki kuin vimmattu kun sen lähelle meni-on nyt se gangsterin alku tai Foxtrottiin joka oli sylivaavi ja nyt on sellainen lutunen ettei mitään rajaa.... Ja se huolestunut varsa on edelleen huolestunut-Riikka sen nimeksi olisi pitänyt laittaa...Heheheh...)

Eilen ajoin Ivanin ja Igorin viimeistelyajot sillä lailla, että valjaiden alle laitoin viltin lämmittämään ja turvan ympäri pitkänpitkän kaulurin kaksinkerroin kylmän ilman suodattimeksi. Vähän ne hevoset mietti, että mikä hemmetin villatötterö heidän naamastaan roikkuu. Yllättävän nopeasti antoivat periksi ja jättivät sen tötterön irroittelun sikseen. Itselle tuplahaalarit päälle ja naamalle samanlainen lämmitin. Markun piti auttaa sen verran, että pääsin kyytiin. Olin kuin läski eskimo.

PS: Saimme uuden hellan ilman maksuja. Jee....