Ernesti pukkasi Markun nurin kun oltiin olkia levittämässä. Ei Markku paljon painanut Ernestin tönäistessä....


Ernestistä onkin kasvanut aika komea siitossonni.


Ensimmäinen vasikkamme tälle vuodelle. Markku nimesi sen Iituksi.


Toinen vasikka on sonni. Isokokoinen rutkula. Olisi imenyt itse jos olisi tolpillaan pysynyt. Loppujen lopuksi minun piti uskaltaa mennä lypsylle. Emä potki joka kerran kun tissiin tartuin. Myös söhi sarvilla. Viimein keksin sotkea itseni jälkeisiin ja ottaa vasikan kainaloon. (Varovasti, sillä jos vasikka kiljaisee,emä tinttaa minut mäkeen...) Sillälailla sain huijattua tissin itselleni ja lypsettyä viisi tuttipullollista maitoa. Oli raskasta pitää vasikkaa kainalossa ja yrittää pysyä kyykkysillään sellaisessa asennossa, että pääsisin vielä pakoonkin jos emä suuttuisi.
Juonnin jälkeen vasikka piristyi silmissä.




Tirppa ja Ihku pureskelevat aidan yli koristepensaita. Yritin laittaa sinappia oksiin, mutta se ei ole paljon imeskelyä estänyt. Hirveästi ottaa pattiin kun ne roikkuvat aidan yli ja huulet törröllään nyppivät niitä vaikka kuinka kävisi nyrkkiä puimassa ...

Molemmat tammat ovat kuulemma hyvässä iskussa. Ihkulle etsitään sopivaa starttia.....

Tänään oli kaunis päivä. Luikuri hengaili milloin hevoskopin rampilla aurinkoa ottamassa, milloin tallin edessä. Sitten se hävisi tuntikausiksi. Ihan säikähdin, että onko se lähtenyt tielle tai jonnekkin. Markulle sanoin, että heppalenkillä tutkii seutua. Koiraa ei näkynyt ei kuulunut.... Lopulta se löytyi puretun heinäpaalin takaa kuorsaamasta. Ei herännyt vaikka kävin kuvaamassa sitä.

Jos tekstissä on virheitä tai ajatuskatkoja johtuu siitä, että olen nin väsynyt, että päässä suhisee.

Pitää kuitenkin pysyä tolpillaan, sillä ihan pian syntyy ensimmäinen varsa. Tälläisen kodon laitoin rouva Kemppiselle.


Kemppisen masu roikkuu jo polvissa.