Heinää on nyt talveksi yllin kyllin. Markku on tehnyt valtaisan urakan haaliessaan heinät ympäri pitäjää. On kuivaa ja muovitettua, irto ja paalattua, kevättalvella on myös saatu täyttä tuorerehua vai miksi tuota nyt sanoisi -Karilta, Markun veljeltä.

Seuraava urakka on oljen paalaus, toivottavasti säät suosivat silloinkin.

Toissapäivänä ajelin Harmigorilla. Tein vetoja mäessä, loppumatka kävellen. Muutaman kierroksen jälkeen kävelyosuudella pentu sai hepulin ja nykäisi nuokkukäynnistä täyteen raviin. Meikäläisellä oli ohjat kädessä niin, että en pitänyt lenkeistä. Jätkä sai kiihdytettyä sellaiset vauhdit, että olin melkoisen varma että kaadumme tai takerrumme jossakin mutkassa. On nimittäin puita ja aitatolppia siellä sun täällä. Vei minua vajaan kilsan ja meikäläinen pinnisti voimansa äärimmilleen että sain sen pysähtymään. Laitalan kohdalla päätin, että menemme pellolle, siellä voi vähän antaa vetää vauhtia jos siltä tuntuu. Hyvä että pelto riitti herran hurmostilaan. Hesus-että oli pennulla halu juosta. Mitenkähän se riepottaa Markkua pe raveissa :)

Nyt on KAIKKI lihakset kipeitä. Vaati siis todella kehon käyttöä apuna, että sain pidettyä kärryt mutkissa pystyssä. (puoliseisovassa asennossa kanttailin kärryjen mukana, heheheh... )Tänään pitäisi ajaa ukko uudestaan. Taidan mennä tielle, siellä on suoraa missä saada hepuleita.

Tuosta reissusta tuli mieleen, että miten paljon on sattunut onnettomuuksia hevosten kanssa vähällä aikaa. On tippunut ukkoja kyydistä, tytöt törmäillyt ratsastaessa toisiinsa, poni potkinut kuskia, päässyt heppoja irti jnejne... Siinä kun kahdet aivot miettii mitä tehdään ja minne mennään, niin ei aina ole niin varmaa, että se ihminen määrää suunnan... Siinäpä kai se homman hauskuus onkin :)

Sussu jääkin vielä meille kuukaudeksi jatko- opiskeluun. Neito tulee käymään raviradalla 2x viikossa. Luultavasti viikonloppuna alkaa rataharkat. Sitäpä jännityksellä odotan!!! :)