Eilen pidin ensimmäiset kärryharkat Irinalle. Valjaiden laitosta tamma ei sanonut mitään. Kummasteli ehkä vähän takana olevia kärryjä. Tuskin kuitenkaan osasi arvata, että aion pujottaa ne sen perään:)

Tamma jäykistyi kauhusta kun nostin kärryt aisalenkkeihin. Juttelin tammalle mukavia, mutta sen ilmeestä näki, että kauhu hiipi hevosen mielensopukoihin. Pikkuisen uskalsin heilutella aisoja ja kuljettaa Irinaa muutaman askeleen naruissa edestakaisin. Emme harkanneet hyvin montaa minuuttia, sillä tamma alkoi näyttää tosi stressaantuneelta ja hiki alkoi tulla näkyviin. Luotti kuitenkin minuun, eikä saanut täydellistä paniikkipotkukohtausta. Sekin olisi voinut ihan hyvin tulla jos Irina olisi vähänkin enemmän hermostunut. Toivottavasti tammalle jäi edes pieni positiivinen vire hommasta. Tänään jatkamme harkkoja. Etenemme täysin Irinan ehdoilla, kun jokin asia lakkaa pelottamasta lisäämme taas siihen jotain pientä uutta juttua.

Aloitan laittamaan Irinalle valjaita. Kammottavat kärryt odottavat kita ammollaan jalkojen takana....

Irinalla on kärryt perässään. Pelottaa niin vietävästi:)