Olipas taas vaiherikas päivä eilen. Kerronpa nyt vaikka, että molemmat sonnit on varattuja. Ja iiiik-huomenna tulee Haraldin hakija. Miten tuollaisen sonnin saa kammettua kyytiin? Minulla ei ole hajuakaan. saattaa tulla piiiiiiiiiiitkä päivä huomisesta. Mistähän sellainen lehmäkuiskaaja löytyisi huomiseksi apuun?(Voisi kuiskata sonnin korvaan, että se ei joudu pataan vaan saa tyttöystävän.)

Siinä se pikku sonni  vuosimallia07 näki päivänvalon.

Eilen soitti OMEGA3 kapseleiden kaupustelija. Samaan aikaan kun vastasin puhelimeen huomasin, että Harald ja Onnekas alkoivat puskea toisiaan niin, että maa jytisi ja ikkunalasit helisi. Kerrankin oli tekosyy lopettaa puhelu ilman sen suurempia valehteluja, nimittäin hihkaisin puhelimeen, että sonnit karkasi nyt pitää mennä. (Hehehe, ihan kuin se millään lailla meikäläistä olisi hetkauttanut että ne hengaili puutarhassa.) Pojat oli koko illan pikku apureina kun jakelin heiniä. Ne joko tappeli ja minä pelkäsin jääväni jalkoihin tai sitten ne änkesivät syömään heiniä joita jakelin heppatarhoihin. Yleisesti ottaen aina tiellä. Se on aina sellainen vinha tunne kun ne alkavat jylistää kohti. Pitää vain toivoa että niillä järki pelaa sen verran, että ne jarruttavat tai väistävät. Hirveintä on ehkä se jos ne saa puskemiskohtauksen. Silloin ne ei ihmisestä välitä. Ja ne menee lujaa suuntaan jos toiseen. Johtuen siitä kumpi saa paukautettua parhaat vauhdit sorkkiin ja työnnön päälle, toinen sitten peruuttaa ja siinä tanner tömisee ja maisemat vaihtuu. Toivottavasti seuraavat vasikat on tyttöjä. Tällä mäellä ei näy syntyvän  muita kuin munasankareita -niin hevos- kuin tuolla lehmäpuolella.