Ivanille on kehittynyt ikävä tapa tarhaan vietäessä.( Ja vain kun MINÄ vien.)  Se hyppää pystyyn. Ja eilen se hyppäsi pystyyn ja kouhaisi etujalalla kohti minun päätä. Suojeluvaisto tietenkin heti iski ja kädellä suojaamaan ainokaistä tiedonvälittäjää, joten tälli tuli kyynärpäähän. Sattui. Sattui ja sattui. (Ja sattuu edelleen. Eikä ole vielä ruvet polvesta parantuneet kun Ivanin kanssa kruisailtiin siellä pöpelikössä...) Se on kumma juttu, että Ivan on kiltein hevonen ( ja varsinkin ori) mitä maa päällään kantaa. Vain tuossa kohden se on OUTO. En tiedä mitä se viestittää. Tilanne on ohi saman tien kun se pääsee irti ja sen jälkeen se on taas ihan huopatossua vastaava nuhjake. Tilanne on nyt ihan selvästi riistäytynyt siihen pisteeseen, että tälle asialle pitää tehdä jotain. Tulevaisuudessa vien sen suitset suussa ja kait se raippakin on otettava mukaan. Katsotaan miten se siihen suhtautuu. Pelin henki on nyt se, että jos minuun sattuu, niin sattuu kuules sinuunkin hurja ori. Välillä minulla oli kyllä pehmeä linja. Otin kaurasankon mukaan. Se odotteli yleensä melko nätisti hyppelemättä, mutta pitäähän sitä pystyä kuljettamaan ilman, että minulla on kauralaari aina matkassa vain sitä varten, ettei se vaan nyt sattuisi saamaan hepulia.

Eilen kävi HH katsomassa Elliä. HH:lle on kuulemma tarjottu 150 varsaa. Kymmenkunta on sellaisia joita käy katsomassa ja Elli on yksi niistä. Lupasi ilmoittaa mitä päättää. Ellistä oli näköjään tullut muualtakin ostokyselyjä sähkikseen.

PS: Sanoinko minä, että eilen minun ei tarvitse ratsastaa C:ä. Tietohan ei pidä paikkaansa:) Kävimme ilottelemassa metsäpolulla ja menimme laukkaa ylämäessä. Lääkärihän neuvoi, että se auttaa rentoutumaan. Tammaa on vain varsin vaikea saada laukalle. Ei voi käsittää, että jos aina on kielletty laukkaamasta/ ravihevonen kun on. Mukutan siihen vauhtia jaloilla, niin se menee huuli rullalla kiitoravia ja sihisee, että mitä sinä ämmä oikein meinaat-minähän menen jo niin paljon kuin kintuista irtoaa!!!