Ilmeisesti on alkanut jänön metsästyskausi koska mekkala naapurimetsissä on kamala. Meidän koirat on karvat pystyssä ja "jäykkis" asennossa läpi vuorokauden, sillä täällähän ei liiku vieraita koiria kuin metsästysaikaan. Koiria ei voi päästää vahtimatta ulos, sillä jos jostain verkkoaidan rakosesta pyyhältää jänöskoiruli, saa se varmasti äkkilähdön tontiltamme ja vieläkin pahempaa jos ei älyäisi ottaa jalkoja alleen ajoissa. Siispä koirat ovat minun vahtivan silmän alla siihen asti kunnes enin mekkala loppuu metsikössä. Viime yönkin taisi joku hurtta huhkia metsässä, sillä ulina oli ainakin kova. Sitä säesti kaukana asuvan naapurin pystykorva. Sekä meidän koirat. Nukuppa siinä sitten.

Osku paran pissirööristön ympäristö on jättiturvoksissa. Kuin kaksi tyynyä olisi laitettu vastakkain josta sitten pitäisi pissata välistä. Tekee varmasti kipeää. Kävimme jo heti aamusta pienen lenkin kävelemässä. Ajattelin vähän syödä tässä välissä ja sitten lähteä kävelyttelemään ukkelia uudestaan. Osku ei oikein tahdo liikkua. Mielummin se katselisi pihan touhuja paikoillaan. Mutta sehän ei käy, että saisimme sen turvotuksen pois. Osku rukka....

Tänään olen luvannut itselleni siivota tallin yhdestä karsinasta kaikki roinan pois. Kesän aikana siitä on jotenkin tullut varasto. Talvi lähestyy joten siitä on tehtävä takaisin hevoskarsina. Lupasin myös itselleni siivota tuhat ja yksi muuta paikkaa.... Jee, kylläpäs hontsittaa kovasti........ :) Mutta tänään ne teen vaikka henki menisi.

Massin masusta tuli tälläinen vekkuli. Oli aika vaikeita hoidettavia nämä pennut. Yhtä kaveria käytettiin suurinpiirtein ambulanssilla lääkärissä useampaan kertaan. Meillä on luottolääkäri Matti Behm joka antaa mielestäni järkeviä ohjeita eläinten hoidossa. Omalla kylällä emme ole käyneet.... kymmeniin vuosiin ???

Massi muuten ei tykännyt yhtään että minä kosken pienenä sen vaaveihin. Se oli Markku joka sai hoitaa ensimmäiset viikot pentuja ilman Massin murinaa. Minä sain ne murinat ja mulkoilut osakseni.  Meillä oli läpi vuorokauden valvonta päällä. Vuorotellen herättiin hoitamaan pentuja (parin tunnin välein läpi vuorokauden). Hitsit se oli raskasta. Olo oli vähän ajan päästä kuin moukarin alle jääneellä. Mutta se kannatti. :) Edelleenkin sitä mieltä, että ei enää ikinä rueta tuohon puuhaan.... :) Apteekista haettiin lääkitykset ja yhdenkin kerran joku täti siinä kassalla kauhisteli, että pitää olla aikamoinen rotukoira kun noin paljon rahaa uhraatte niihin. En viitsinyt sanoa, että samakai se millainen rakkikoira nurkassa kipeänä on jos hoitoa tarvitsee, niin hoidettavahan se on... Nyökkäilin vain, että on se 1300e maksanut koira juu....Jospa se helpotti tätiä-se tieto, että kallis on koira ja pennut .....