Jokunen päivä sitten meidän pihaan tepasteli hirvikoira.-Luulen että se oli hirvikoira. Leuhutteli iloisena ympäri maatilaa ja selitti kovasti, että wow-täällähän on paljon "riistaa". Omat koirat pistin sisälle. Ne kun yrittivät sanoa tunkeilijalle, että häivy, mene pois, katoa meidän pihasta! Hirvikoira ei ollut ymmärtävinään ja ajattelin koiran säästyvän pöllyytykseltä jos omat katselevat tulokasta mielummin ikkunan takaa.

Koiralla oli tutkapanta kaulassa. Oli hevosten päiväruokien aika, joten jakelin rehuja tarhoihin. Kohta portista pyyhälsi helkutin hieno maasturi. Koiran isäntähän sieltä tuli. Oli kuulemma ollut opettamassa koiraa metsässä, kun koira oli ottanut paremmat vainut :)

Mies kertoi, että metsällä ollessaan meidän tontille/pururadalle tullessaan-ilmeisestikkin joku aiempi kerta, meidän sonni oli seissut miestä vastassa. Oli kuulemma säikähtänyt ihan älyttömästi.Osoitin sormella Haraldia-joka oli taas kerran kömpinyt verkkoaidan ali-tällä kertaa, että mahtoiko olla tuon värinen kaveri kyseessä? Kuulemma oli:)

Täytynee laittaa varokaa vihaista sonnia lappu varokaa vartioivaa koiraa lapun viereen.....

Onnekas ei ole karannut enää ollenkaan. Harald on lihonut niin, ettei pysty  hyppäämään aidan yli, joten se on keksinyt kaivaa aitapylväät ylös sarvillaan maasta ja sitten se nostaa verkkoa ja kömpii ali. Aikansa kierreltyään se tulee "juhlaportin"(punainen puuportti) luo tuijottamaan tiukasti ja minun pitää aukaista se sille. Tätä peliä on pidetty pari viikkoa. Alussa ärsytti valtavasti. Nyt en jaksa  muuta kuin toimia porttimikkona, ei se niitä vihoitteluja kuitenkaan ymmärrä.