Eilen lähdin Kassulla metsälenkille. Oli pyryttänyt nietoksia tielle. Yhdessä kohtaa oli oikeanpyörän kohdalla tie näkyvissä ja vasemman kohdalla meikäläistä lantioon asti lunta. Oletin naisen logiikalla, että se kyntäisi siitä kasasta läpi. TOISIN KÄVI. Kärryt nousivat vasemmalta puolen kenolleen ja kippasivat minut huipsistavaan hankeen. Siellä sitten rähmälläni sönkkään Kassulle, että ptruuuptruu. Ihme kun kuunteli. Kiltisti odotti, että sain kärryt suoraksi ja itseni ojennukseen ja kavuttua takaisin kyytiin. Minulla oli vielä sellaiset vaatteet päällä, että märkä lumi tarttui vaatteisiin ja pian olin alkkareitani myöten märkä. Kivan kylmä reissu tuli. Naisen päästä kärsii koko ruumis, näin se on....

Tulipahan sitten todistettua myös se, että edellisellä lenkillä mietin, jotta uudet kengät on isompilestiset kuin aiemmat. Oletin, että jos sattuisi vahinko jäisin roikkumaan jaloistani kärryihin ja raahautuisin perässä sinne minne hevonen minut veisi. Teoriani ei pitänyt siis paikkaansa koska sukelsin lumeen tukka putkella:)