enää tämä pakkanen. Ihan on kuin hellekelillä ulkona kulkisi. Kaikkeen tottuu. Että antaa vain paukkua !!!

Mie kävin eilen hammaslääkärissä. Markku sanoi osuvasti, että taitaa olla ainut paikka mihin minä menen pakon edessä. Muualle en sitten millään. No naisen logiikalla asia on niin, että muut vaivat voi hävitä ajan kanssa, mutta hampaita en ole nähnyt vielä paranevan. Kyllähän se pelottaa. Pitää yrittää tököttää siinä tuolissa niin, että ei näyttäisi siltä, että upottaa kynnet läpi kämmenistä. Ei se oikeasti sattunut ja paikan murtumakohtakin oli niin pieni, että lääkäri ei meinannut sitä ensin löytää. Toivottavasti menee taas muutama vuosi ennenkuin tarvitsee sinne mennä.

Harmivan on veikattu Kuopion radan vihjeissä neljänneksi. No minä tähtään korkeammalle. Näytti olevan ainut joka on juossut alle 20 vauhteja kolmissa viimeisissä raveissa. Tosin treenit on jääneet vähille, että miten käy hapenkulun kanssa... En tiedä... Illallahan se nähdään.

Massikka parasta oli haljennut  akku. Onneksi on vielä Valmetti. Tosin molemmilla on omat työkoneet mitä ne perässään kiskovat, että sotki vähän tätä meidän taloudenhoitoa. Koko ajan on pelkkiä ongelmia ja vaikeuksia. Ei koskaan mitään tule helpolla. Se on aika ärsyttävää. Jos Jumala on olemassa ja sen joskus tapaan, niin potkasen polveen. Se on lupaus.