Meillä on tällä hetkellä vanha mummo Lumikki-vetelee kyllä varmaan viimeistä kesää. Mieli on virkeä, mutta kroppa ei kestä vuodenajan vaihteluja. Sivi, harmaa rouva, ei niin nuori enää sekään. Ja sitten nuo ukot Salama Santeri jolla on ihan oma elämä sekä Sarvipiä.

Tytöt pysyivät verkossa ehkä kaksi päivää ja sitten ne palautuivat takaisin tallille. Siellä on takaovi auki, joten ajattelin, että antaa olla, olkoot missä haluavat. Eivät ole vaellelleet "tuhmaa-ette saa mennä sinne " paikkoihin. Tosi nätisti ovat kulkeneet pellolla syömässä lehmien kanssa.(verkossa on myös sähkölanka)

Meidän vuohet eivät ole koskaan tykänneet märästä. Jos tulee tippa vettä niin ne hulmuavat karvat viuhuen takaisin tallille. Olivatpa ne miten kaukana tahansa. Ja tuo talli on ollut niille jotenkin sellainen paikka, että niitä ei ole saanut muualle sopeutumaan. Ne menevät sinne vaikka seiväshyppäämällä aidan yli. Kaikki tavalliset sähköaidat on ihan pilipalihommia. Eivät pysy 2 sekuntia, vaikka laittaisi 5 päällekkäin pienillä väleillä. On joskus otettu tyttöjen kanssa juoksukisat-ne on olleet nopeammin kotona kuin minä kun olen ne aitaan kauemmas vienyt. Isot tissit vain paukkoi puolelta toiselle kun ne ihan paniikissa juoksivat etten saisi niitä kiinni :)

Pojat pysyivät verkossa tasan siihen asti kun avattiin isompi aitaus ja verkko loppui ja sähköaitaus alkoi. Iltaan mennessä ne olivat tallilla. Sarvipiä on joukon pomo. Se saattaa lähteä viemään  niitä vaikka naapuriin. Siksi sitä pitää aina vähän vahtia mitä se tekee.. :) Josta tuleekin mielen tarina, kun myin joskus vuohivaaveja tutulle ja ne oli karanneet jonkun ajan päästä naapuriin ja tuhonneet kaikki pihakasvit. Oli joutunut kaivamaan seteleitä kasan kukkarostaan :) MINÄ KYLLÄ VAROITIN!!!!

Meillä on mennyt mansikat, omenapuu ja terijoensalavan kuorivat, pylväs-joku-mikälie puu kuorittiin ja kaikki mahdolliset kukkaset. Nyt koirat jo tietävät että pihalle vuohilla ei ole asiaa. Ne vahtivat hirmu innoissaan etupihaa. Vuohet on sitten hoksanneet että karkureissuilla niistä ei enää ohi pääse.

Santeri on omien polkujensa kulkija. Se ei ole niin laumaviettinen. Muut kulkee kanalaumana peräkkäin, Santeri saattaa olla ovela ja lähteä omille teilleen-silloin saattaa saada paremmat herkut. Muutenkin se on sellainen minun vauva, saattaa tulla syliin iso ukko. Ja se haju sitten tarttuu tiukasti vaatteisiin nuista ukkeleista ja käsiin!!! Lemahtaa monta päivää. Samoin-vaikka meillä on 13ha tila, niin pystyn sanomaan hajusta missä ne on kulkeneet. Ukot merkkaillee puita. Se on tajuttoman paha haju mikä niistä jää.

Lypsäminen oli aikanaan ihan hauskaa puuhaa. Tein "kumijuustoa" jonka Markku parka söi -sen motto on-jos teen jotain hän sen kyllä syö, rohkea motto, sillä olen surkein kokki koko universumissa :) Pannareita tuli harva se ilta. Joskus maitoon tuli sivumaku kun ne söi jotain horsmaa? tai jotain..???... Siihen tuli sellainen väkevä kitkerä maku.Nyt tytöt on niin vanhoja, että niitä ei enää voi lypsää.

Mikäänhän ei ole niin ihana kuin vuohivauva. Isot silmät ja hento mää-saa paatuneemmankin ihmisen sydämen herkistymään :)

Olisi jännä tietää missä muitten vuohet asustelevat-millaisessa aidassa ne pysyvät. Vai liekkö meille siunaantunut kinkkisimmät vuohikaverit. Sekin tuntui täysin mahdottomalta, kun yksi syksy tuli kaurakuorma siiloon vai miksi tuota nyt kutsuisi. Ladossa on siis sellainen korkeaseinäinen iso paikka niille. Sinne oli kiivennyt vuohi syömään kauroja. Ja se reuna on ihan älyttömän korkealla. Sinne pitää kiivetä tikkaita pitkin. Siellä se sitten katonrajassa määki, että auttakaa minut täältä alas-mää....

Sekin tuotti kivaa ylimääräistä työtä, kun Sarvipiän isä tuli meille. Piti saada uusi pukki laumaan tytöille, niin kuultiin Jaakosta. Ensin ei tajuttu että se on täynnä jotain punaisia hämähäkin näköisiä pikku öttejä. Hullut laitettiin tietysti samantien tyttöjen kanssa se ja ne elukat levisi yhdessä yössä meidän tyttöihin. Siinä se olikin työmaa. Ne ei kuolleet millään. Ei edes eläinlääkärin aineilla. Aina tuli uusia ja uusia. Sitten meni hermot ja otettiin karvanleikkuri ja kynittiin eläimet kaljuiksi. Ja myrkkyä nahkaan. Siinä viikot vieri ja myrkkysota kävi kiihkeänä. Lopulta ne ötökät sitten hävisi. Se kyllä opetti tuon karanteenin hyvän puolen .... Ei kannata mitään uusia yksilöitä samantien yhteen pukata.

 

Ellis: tulet takulla viettämään ratkiriemukkaita hetkiä vuohiesi kanssa!!! :) Tee niille kiipeilytelineitä, niistä ne tykkää. Meillä oli myös tallissa korkealla lavat jonka päällä ne nukkuivat ja niissä oli tikapuut. Nyt on remontti käynnissä, niin on purettu ne pois.