Vähän lämpimämpää. Linnut heränneet lauleskelemaan.

Eilen ratsastin Irinalla. Kyllä kovasti "luonto" vastusti reissua. Ensin oli sonni tiellä makaamassa. Ihan suosiolla käännyin takaisin ja menin toista reittiä. Yllätys yllätys- puu oli kaatunut polulle, no eikun käänny takaisin.... Irina oli ihan ihmeissään, että mitä tässä nyt pyöritään kuin väkkärät. No tänään uusitaan reissu ja toivotaan, ettei ole mitään karhusta hirveen makoilemassa reitillä. Kohta on kohdattu kaikki paitsi tippunut lentokone....

Harmielillä on niin ikävä olla. Kipen jalkansa takia ei saa olla muitten ykkösten kanssa. On omassa iinimiinipienessä tarhassa jossa ei voi liikkua. Huhuilee murheissaan. Ja SYÖ. Muuta tekemistä kun ei ole, niin popsii valehtelematta kahden edestä. Minä selkä vääränä roudaan rehua eteen.

1244435746_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kajjaanin raveissa ollaan ja Markku pähkäilee mihin koppi parkeerataan.

Sattuihan siellä vielä sellainen juttu, että-

Katoksethan on aina jaettu niin, että alkupään lähdöissä olevat ja loppupään lähdöissä olevat jakavat katoksen. Meidän katoksella siis oli vanhempi pariskunta hevosensa kanssa. Minä aloin purkamaan autosta tavaroita odottamaan, että kun ne vanhukset lähtevät, niin saan kirmata viemään omani sinne. Pappa lähti pesemään hevostaan. Hiiiiitailla askelilla tallusteli. Mummo ei tehnyt elettäkään, että olisi siivonnut pois vermeitään autoon. Pappa tuli jonkun ajan kuluttua. Alkoi juttelemaan jonkun tuttunsa kanssa. Minä tuijotan tavaranyttöset kourassa syyttävästi. Mielessäni kiljun -VAUHTIA!

Pappa alkaa sitoa matkakääreitä hepan jalkoihin. Hitaasti tietenkin. Mummo katsoo vierestä. Normaalisti niiltä katoksilta pitää keretä pois hippulat vinkuen, koska seuraavan hepan pitä keretä lämmittelemään ennen lähtöä. No pappa käärii ja käärii. Pitkän ajan kuluttua saa hevosen valmiiksi ja vietyä hevoskoppiin-minä luulin rehellisesti sanottuna sitä ponikopiksi, oli niin pienensutjakka värkki.

Pappa lähtee ostamaan makkaran. Pappa syö.

Pappa ei tee elettäkään siirtääkseen kilpakärryjään pois katoksilta. Mummo seisoo paikoillaan. Pappa syö.

Minä tartun omiin kilpakärryihin ja olen sen näköisenä siinä, että kohta pappa lähdet. Välillä mulkoilemme Markun kanssa toisiamme....

-Sitten pappa havahtuu, ai onko tässä kärryt tiellä.... JEEEEES, ne häipyvät ja minä kirmaan viemään tavarat katokselle...

1244517086_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Midas ihan sätkynä kuuntelee kuulutuksia kopissa. Hoki meille, että silat selkään ja töihin!

1244517598_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vihdoinkin katoksilla. Midakselle martingaali on ollut hyvä apuväline. Viskelee päätään suutuspäissään aika kovasti. Toppaa turhan liikkeen se remeli. Säilyy ravilla. Kuvassa se ei vielä ole laittettu-jos sitä nyt tästä kuvasta rupesitte etsimään:)