Ei ole oikein joutanut kirjoittelemaan.

 

"Hailaitit" lienee tässä:

Olin tammapihatossa jakamassa heiniä. Lähdin palailemaan takaisin tallin suuntaan kun selkäni takana tapahtui joku hässäkkä. Garmon varmaan pakeni jotain korkeampi arvoista tammaa ja senpä takia se kopsautti omalla luupäällään minua takaraivoon. Se oli melkein täydellinen tyrmäys! Tipahdin alas ja kroppa ei totellut. Monta sekuntia oli ihan titityy olo. Varmaan nyrkkeilijöille tuttu ilmiö:) Tuijottelin edessä seisoskelevan Justuksen kintereitä ja sitten sain voimat takaisin kroppaan. Tämä ei ollut tietenkään Garmonin vika. Vahinkoja sattuu... Ei se tahallaan päälle juossut.

C: on jatkanut lenkkeilyään. On se jäykkä. Vähän joka puolelta. Markku venyttää sen koivet joka lenkin jälkeen. Nyt tulenee muutaman päivän lepo, kun tänään tulee lääkäri pistämään kilpureihin flunssapiikit. Tai pitää kysyä lääkäriltä ohjeita, antaako luvan rasitukseen.

Eilen tupsahti yllättäin hevosen ostaja kylään. Haluaa ottaa tallillensa Ivanin. On sillä aiemminkin ajanut kilpaa, joten on tuttu hevonen. No ei kai se auta kuin lyödä kättä päälle jos hevonen kelpaa... Ikävähän sitä papan ja mamman poikaa tulee. Niisk. Puhelin on soinut vähän väliä, että onko myytäviä polleja:)

Löytyikö Riikka se ohjelma netistä mistä puhuin? Yksi ilta oli meediosta ohjelma. Aika järkyn tarkkaan osasi kertoa asioita. Ihme taito sekin. Uskon tuonsuuntaisiin asioihin.... Pakkokin... Kun en olisi hengissä------ jos en olisi uskonut autokolaritilanteessa sitä kummaa ääntä joka huusi että VARO. Ja minähän varoin, loikkasin ojaan. Olisin jäänyt 2 auton  väliin. Poliisi sanoi, että olisin katkennut kahtia. Ja samanlainen juttu pakotti aikoinaan menemään talliin yöllä jossa oli pappa tekemässä kuolemaa. Ja onhan nuita muitakin juttuja, mutta jätetään ne toiseen kertaan:)