Käykääs kuulkaas katsomassa riikkanen blogista kuva jonka Kaisa on laittanut sinne. Olisikohan täti yrittänyt vaikuttaa tuomareiden päätökseen... Olikohan kenties miespuolinen tuomari kehässä? Ehehehhehehehe... Ei ole esittäjää villoihin katsominen.... Ehehhehhehe... Hih...Höööö....

Jatkanpa jugurttijuttua.

Teki niin vietävästi mieli piimäkakkua. En ole syönyt sellaista varmaan 10 vuoteen. No... Tiedossahan oli, että meillä ei takulla ole kaapissa piimää. Ajattelin, että se jugurtti oli niin pahaa, että laitan sen piimän tilalle, kokeillaan:) Sitten lukemaan ohjetta. Soodaa, mitä hemmettiä. Miksi ei leivinjauhetta. Soittamaan äidille töihin, että mitä hemmettiä on sooda ja miksei siihen käy leivinjauhe. Äiti selittää....

Minä päätän kokeilla leivinjauheella. Luen lisää ohjetta. Fariinisokeria. Meillä ole sellaista ollut koskaan. Korvataan sokerilla, ohjeen luku jatkuu. Mausteita-kaikkea sellaista mitä meillä ei ole. Nooo... Kun ohjetta on vähän muunneltu jo muutenkin, niin minä tyttö ropsautan omat mausteet-mitä kaapissa on. Kakkuvuoka. Ei meillä ole sellaistakaan, koska entisen uunin aikaan oli turha kuvitella paistavansa kakkuja, se ei kertakaikkiaan paistanut mitään. Lätkäisin taikinan uunipellille. Ette muuten usko miten hyvää on jugurttitaikina!!!!

Ja sitten odottamaan ohjeen mukaan 50 minuuttia. 30 minuutin päästä alkoi "käry" käydä, joten piti ottaa "piimäkakku" pois uunista. Hyvää se oli, mutta rapsakka reunoilta, heheheh. Kirsi leipoo osa yksi.... (Kakkososaa ei tule koskaan)

Nöpön vanhemmille:

Minä ihan oikeasti odotan, kun Nöpö tulee ravurin ikään ja pääsee kisaamaan. Siinä tytössä voi olla ihan ainesta:) Meikäläinen herpaantui odottamaan lunta joten valjastin painavien kärryjen eteen Igorin (viime startin jälkeen ei ole treenattu) ja kärryjen perään painavan renkaan. Ja toivoin parasta, ettei kiikuta minua tuhatta ja sataa pitkin kylää. Nätisti se meni vaikka koko ajan pyysi, että saako lähteä, joko juostaan. Ennen kun lähdettiin vein sen karsinaan ja sanoin että alappa pissiä ennen lenkille lähtöä. Ei suostunut tekemään. Ensimmäiset 5km se kiemurteli ja pysähteli ja mietti, että pissittää, pissittää, pissittää. Jossain vaiheessa se luovutti ja lorotti pitkään ja hartaasti kärryjen välissä. Kyllä "äiti" tiesi, olisi vain uskonut minua:)

PS: Kiitos Alavuden suuntaan, ihana jääkaappi magneetti. Ja siinä hevosmiehen kalenterissa oli ihan aitoa "aarre" tietoa, hevosista ja niiden voittoajoista ja ennätyksistä. Vaikea saada sellaista materiaalia käsiinsä ihan nuin vain. Oli tuttuja hevosiakin, ja kuskeja. Erään miehen hevonen on meillä täällä nyt. Oli tehnyt vuonna miekka ja kirves hienon ennätyksen hevosellaan... Ja vieläkin porskuttaa menemään hevosilla tuhatta ja sataa.