Tuli vähän sellainen olo eilen, että kun kirjoitin viimeksi blogin loppuun, että potkaisen Jummia polveen, niin sen jälkeen KAIKKI meni pieleen. Annetaanpas pieniä esimerkkejä:

Markku lastasi Ivanin hevoskoppiin. Väliseinä oli poissa, joten pollella oli ruhtinaallisesti tilaa kopissa. Minä lähdin hakemaan heiniä. Runttasin ne etureunaan sen suuremmin sivuilleni katsomatta. (tämä tarina jatkuu kohta...)

Lähdemme ajelemaan kylille. Lunta oli satanut ihan tolkuttomasti. Markku perinteiseen tyyliin ajeli 230 ohitellen normikansalaiset jotka ajaa tällä kelillä 60... Minä olin vihreä ja sininen varmaan puolet reissusta. Olin tyhjentänyt postilaatikon siinä lähtiessä mukaan. Useamman päivän postit siinä oli-valtava kasa.(Moskovasta tuli joulukortti Garmonin kotitallilta, orlovisiittolasta.) Sitten sattui silmään Kilpailukutsut lehden juttu, että muista että hevospassit pitää olla mukana raveissa 2010 tammikuusta alkaen. Markulle kiljumaan, että meillä ei ole passi mukana. Markku soitti raviradalle ja kysyi onko pakko lähteä hakemaan kun ollaan jo osa matkasta ajettu. Onneksi ei tarvinnut.

Ajamme viitostielle. Siellä oli sattunut nokkakolari. Meidän kaista ei vetänyt ollenkaan. Istuttiin aika tovi siinä ennenkuin päästiin eteenpäin. Siellä oli palokuntaa ja poliisia pitkin tienvarsia.

Siinä jo juolahti mieleen, että näinköhän koskaan päästään radalle asti.

Siilinjärvellä Markku halusi piipahtaa eläinkaupalla. Ympyräristeykseen tultaessa meinasi meillä tulla kolari. Meinattiin tössähtää ihan väkisin pakettiauton kylkeen. Oli LÄHELLÄ, mutta kuitenkin jotenkin selvittiin siitäkin. Siinä vaiheessa alkoi olla jo epätoivoinen olo.

Käytiin eläinkaupalla ja lähdettiin ajamaan kohti Kuopiota. Siinä sitten juolahti mieleen, että laittoiko Markku Ivanin kiinni koppiin. Ei kuulemma ollut laittanut, oli luullut, että minä laitoin, kun vein heiniä. Kirosin mielessäni. Se oli syönyt lähtiessä täyden annoksen heinää. Ja minä olin laittanut koppiin paluumatka heinät lattialle. Odotin vain pääsyä Kuopioon, että pääsisin tarkistamaan onko se loppaturpa nielaissut nekin huuleensa.

Kuopiossa radalle tultaessa ilmoittauduimme portilla itsemme "sisään" ja työntekijä sanoi, että meidän katos on B 22. Ajamme sinne ja seinälistasta katson, että ei täällä ole minun nimeä vaan jonkun samassa lähdössä olevan miehen nimi.

Markku lähti sisäänkirjoitukseen kyselemään, että mitäs ihmettä. Minä kirmaisin sillä välillä Ivania katsomaan ja se oli todella ryystänyt melkein kaikki heinät napaansa. Kohta oli juoksemisen aika ja hevonen pönötti kopissa röyhtäillen maha pömpöllään. Siinä vaiheessa kävi mielessä, että kannattaako sittenkään uhkailla Jummin potkimista polveen..... Että jos tämä on kaikki sen seurausta.... Ainakin normaalia enemmän asiat oli menneet perseelleen.

Markku tuli takaisin ja lähdimme A katoksille numero 30. Surkein katos koko radalla. Siitä puuttuu takaseinä, koska siinä pidetään lähtöautoa suojassa. Mitenkäs sen arvata saattoi, että me päädymme siihen. Siinä tuuli vinkuu läpi, joten paljon kylmemmän oloinen katos kuin muut. ( C katoksille ei päästä varmaan ikinä. Ne on uusia, tilavia ja hienoja. )

Itse juoksukin meni ihan persielleen. Joutui pussiin ja minnekkäs sieltä lähdet. Lopussa sai kiritilaa ja juoksi kuitenkin rahoille. Ihan kepeästi heittämällä olisi ohittanut ne muut jos olisi aiemmin pois sieltä sisältä päässyt. Vähän jäi harmittamaan.