Olen menossa hakemaan heinä-olkipaaleja joutotammoille syötäväksi. Tykkäävät niistä ihan valtavasti. Markku on jyrännyt olkipaaleja-alusia pihaan pari vuorokautta. Isot on kasat jo niitäkin talven varalle. Nyt Markku on taas tekemässä kuormaa ja kohta kutsunee minut hakemaan autolla ne syötävät versiot...

IIIIK! Garmivan ja poikien passit tuli. Huomenna Markku aikoi ilmottaa C:n ja Garmiwan Kuopioon harkkareihin. Aamulla ilmo, illalla ajot. (Ja tuskainen kuolema?) Eihän Garmiwa ole käynyt kuin Nerkoolla vähän hötkyilemässä. Nyt suoraan muiden sekaan autolähtöön, huhhuh... Meidän kärrytkin on niin sporttimallia, että mitkään potkuremmit siinä pysy. Garmiwalla ei ole koskaan ollut kilpakärrejä perässä. Pelkään kovasti mitä sattuu!!! Garmiwa kun potkaisee sen jalat käy pilvien korkeudella. Markusta tulee muusia.

Olen ihan samaa mieltä Ekun kanssa. C:lle voisi panostaa päävermeisiin. Panna se niin umpipumpuliin, että ei kuule ei näe... Pitäisi Markku saada vielä vakuuttuneeksi asiasta... Oikeasti sitä ei uskoisi mikä ero on jo pumpuleilla ja ilman. En normaalisti käytä muilla kuin varsoilla korvissa tukkeita lenkillä. C:llä on pakko, kun se loikkii kuin pikku kenguru:) Niin luulisi sen oikeastikkin stressaavan tosi paljon startissa. (Kyllä minä sen Markun vielä taivuttelen kokeilemaan niitä:)

Meikäläisen ajovermeiden maharemmi melkein katkesi. Onneksi ei lenkin aikana lopullisesti rapsahtanut. Olen nyt ajellut Markun kärryillä ja vehkeillä. MITEN NIISSÄ VOI PYSYÄ???? Ristinmerkkiä lähtiessä ja kiitosrukous palatessa - jos ehjänä saapuu tallille:) Ei olleet muuten vehkeet edes vanhat. Liekkö vuottakaan... Taitaa olla Vatun vehkeitä.....

Kääk, Markku soittaa, nyt tuli lähtö!!!