Iines pärjäsi hyvin. Kantakirjattiin B jalostusluokkaan. Sitä odotinkin. Muita tammoja ei taidettu palkita.

Suomenhevosia katselin vähän aikaa. Aika reippaita oreja olivat. Yksi taisi näyttelyiden päätteeksi puraista taluttajaansa. Hirmuisia ärräpäitä sieltä ainakin kuului. Oli vielä koko luokan voittaja:)

Oli vähän aikaa kierrellä siellä ja kurkistella Hingunniemen paikkoja. Paljon on rakennettu sen jälkeen kun meikäläinen on sieltä poistunut . Toivottavasti pikkulikat osaavat arvostaa saadessaan oppilaspaikan nuinkin kaikenkattavasta paikasta. Nyt sinne näkyy tulevan harjoitusrata!!! Ihan olen kateellinen, haluan takaisin opiskelemaaaaan....

Kaksi asiaa "pisti" silmään. Ensimmäinen oli tallissa mihin saimme Iineksen parkkeerata. Alusia oli kauhean vähän:) Meikäläinen kun on tottunut siihen, että on puolimetriä alusia, ettei hokit nirsku betoniin. Ja aika sääli olisi hevosen antaa mennä pötkölleen paljaalle lattialle...No, purut on sikakalliita nykyisin...

Toinen oli ilmoitustaulu jota tavasin aikani kuluksi lukea:) Siellä oli sääntöjä... Jos aita menee rikki, älä solmi omia sötöksiä vaan ilmoita rikkoontumisesta tallimestarille. Osu ja upposi. Ihan tytöille tarkoitettu sääntö. Kuinkahan monta kertaa olen pyöritellyt mitä ihmeellisimpiä kieppejä pylväiden ympärille ja Markku niitä sitten perästä oikoo ja paikkailee.... Hehhehe... Toinen sääntö oli, että älä visko karsinoihin heinää niin paljon että hevonen kahlaa siellä. Tuokin soveltuu meidän tallille. Varsinkin Chiquita Tinkerin varsat on sellaisia hiihtäjiä, että ne kelluu aamuun mennessä heinässä, pyörivät ja hyörivät syömättä kaikkea. Sitten ne ei tietenkään enää niihin koske. Vastaiskuun on käyty heinähäkki kokeilulla. Kulutus on tipahtanut varmaan puolella. Osa hevosista ei taas sotke ikinä, niinkuin esimerkiksi Irina. Se ei levittele, syö mitä annetaan ja kakkaa siististi yhteen nurkaan. Oikea ihanne hevonen siivouksen kannalta. Pitäisikin lähteä hakemaan Irina sisälle ja laittaa se harkka kuntoon. Nyt onkin hyvä ilma lähteä ratsastelemaan.

 

Iines odottelee ennen näyttelyitä tyynen rauhallisesti viereisessä tallissa.

 

Kävin ajamassa Ivanin aamulla. Matkalla tuli ennätys paljon liikennettä vastaan. Heti portilla tuli maasturi. Ajoi varmaan 150. Oli pakko pysäyttää heppa. Meinasi rueta keulimaan. Ei varmaan 6 vuoteen ole tullut tuossa kohti autoa vastaan. Sitten tuli 4 x perävaunurekka vastaan, pakettiauto ja metsäkone.

 

Ines arvosteltavana. Ihastelivat, että on paljon juossut rahaa(yli 57.000e) ja jalat on pysyneet aika hyvinä. Arvosteluja emme vielä saaneet, tulevat Hippoksen kautta sitten joskus...

 

 

Tuomari tutkii ja mittailee Inestä. Ihastusta herätti myös laukkaprosentti joka on pyöreät 0%.

(Minä mietiskelin samalla hetkellä vähän samaa kuin lukaisin Ihanhurjat blogista, että älä tule paha kakku, tule hyvä kakku.... Eli älä tule paha varsa, tule hyvä varsa... Toivottavasti Ines ja Charlie saavat tuulennopean Ranskalaisvarsulin...)

 

 

 

Jalat tutkitaan tarkasti....