Markku lähti 04.00 jälkeen hakemaan BWT tammaa etelästä. Toivottavasti ei nuku rattiin. Ja toivottavasti se otti jonkun kaveriksi mukaan. Ei nimittäin hajuakaan pyysikö ketään mukaan. Markku on sellainen mörökölli, että silloinkun siltä kysyy, niin se ei vastaa ja silloinkun sille karjuu että OLE HELVETISSÄ JO HILJAA, niin se ei osaa lopettaa. Oikein siis perusärsyttävä kaveri:)

Markku istui yhden illan ja kursi valjaita kokoon. Ompeli ja kiroili. Kiroili ja ompeli. Nyt minulla on kursitut versiot ajovaljaina siihen asti kun uudet tulevat. Eilen vetelin jo pari lenkkiä. Igor oli niin tohkeissaan, että minulla on tukka suorana vieläkin takaviistoon. Sillä orilla on ainakin asennetta, osaisi organoisoida sen sitten oikein radallekkin... Otavan kanssa myös käytiin tyylittelemässä raskaalla radalla. Tamma on opetettu sillälailla niinkuin 99.9% ravihevosista on. Kun irti marhaminnoista päästetään niin sitten lähdetään lompsimaan. Minulle se on ihan kauhun paikka, kun minun selkäranka monine kolhuineen ja pullistelevine levyineen  pysty tekemään kiertoliikettä kärryjen kyytiin. Ja Otavan kohdalla minun on pakko tehdä se, muutenhan se häipyy yksin lenkille. Selkään koskee sen jälkeen tunti kaupalla. Omat hevoset opetan niin, että ne seisovat vaikka tuomiopäivään paikoillaan kun ne irti päästetään. Siinä pääsee könkkärunkoisempikin kyytiin. Tosin Igor on alkanut varastamaan lähdössä-minä taas olen alkanut huijaamaan sitä. Mukamas menen kyytiin, se ottaa askeleen ja minä karjaisen Ö-Ö-Ö. Ori huomaa että akka on edelleen maassa ja pysähtyy niille sijoilleen. Sitä pelleilyä jatketaan kunnes kiipeän kyytiin ja Igor kirmaa innokkaasti tielle. Ihan hyvin niinkin hermoheikolta varsalta. Igor on muuten taas ilmoitettu koelähtöön. Sen pitäisi-alleviivaan PITÄISI mennä se läpi heittämällä. Katsotaan nyt mitä se tällä kertaa keksii... Se pikku pelle.