Ei ole kiva taaplata kököiksi kovettuneella maalla. Eivät hevosetkaan ole hirveästi kirmailleet. Ajaminen on melko turhaa, ei voi liian kovan alustan takia hölkätä. Pakkolomaa tuli koko sakille. Ravirata lienee ainut paikka missä vähän voi edes harkata.

Muutama päivä sitten tehtiin periaatepäätös hevosasioissa: seuraavat hepat jotka tulevat hoitoon meille -omistajat joutuvat allekirjoittamaan sopparin. Pitäisi rueta sellainen vääntämään tietsikalla. Ei tule epäselvyyksiä eräpäivissä ja muissakaan perusjutuissa ja meilläkin on sitten joku dokumentti jolla todistaa, että heppa on ollut meillä. Ja samalla tulee tarkistettua kenen nimissä hevonen oikeasti on. Hanin uusi omistajakin joutui yllättymään, kun myyjä oli eri kuin Hippoksessa oleva ex-omistaja. Sellainen sopparihan nyt ei sitten paljon paina eikä purista. No onneksi asia selvisi ja Hani on nyt virallisesti oikeissa kirjoissa ja kansissa-oli ostaja joutunut kyllä pikkuisen töitä asian eteen tekemään ennenkuin homma selvisi. Onneksi tulin huvikseni tarkistaneeksi asian Hippoksen tietokannasta ja ilmoitin siitä uudelle "omistajalle". Hani oli siis myyty muutaman kerran eteenpäin ilman virallisia paperiasioiden hoitoa.Hani on nykyisen omistajan ensihevonen, joten ei tiennyt mitä asioita pitää vaatia ja hoitaa, joten ne selvisivät hänelle ihan vastikään. 

Samoin voimme periä hoitomaksuja jos ne jäävät rästiin. Huvikseni en vieraiden hevosia hoitele, kyllä ne kakkaa työntävät omatkin sen verran :)

Cheyenne Silverin matokuurin anto hetki.

Cheyennen varsa Hirmu Harmi odottelee mammaa kopissa.

Taidekuva-yrittäkääpäs arvata mikä kuvassa heiluu.....