Näinkin voi käydä...

http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/arkistot/ulkomaat/2008/10/731316

 

Eilen olin niin polleata tyttöä kun kävin ajamassa Super Harmin yksi vee. Lähdin ja tulin lenkiltä yksin ilman että Markku oli tiiraamassa pärjätäänkö varsan kanssa. Sen jälkeen Markku lähti traktorilla hakemaan Nerkoolta heinäkuormaa ja minä ajattelin ajaa orlovin (1v).

(Nyt jännitysmusiikkia ja rummun pärinää.)

Valjastus ja lähtö meni hienosti. Pääsimme noin puoli kilometriä kun tuli jotain, en tiedä mitä. Varsa veti totaalisesti herneet nenään ja kaviot alkoivat viuhumaan ja valjaat ja kärryt hajosi pillunpäreiksi. Siinä vaiheessa kun ohjat hävisi kädestä ja aisat alkoivat muuttaa muotoaan näin viisaammaksi siirtyä maan kamaralle ja keikkasin itseni kyydistä. Varsa jatkoi reuhaamistaan riisuen itsensä valjaista! Lopulta se kaatui ja kellistyi pellolle syvään huokaisten. Kiirehdin irrottamaan pojan viimeisistäkin valjaan riekaleista ja pyysin kaveria nousemaan ylös. ONNEKSI hevoselle ei käynyt pahemmin, muutama pikkuinen pinta naarmu takajalassa. Että sellainen lenkki oli se!!!!

Niskaan koskee-eikös se yksi mainos kehoita ottamaan asperiiniä jos kivistää ja kolottaa? :) Persauksiin ja ranteeseen sattuu, sekä oikeä käsi ei halua nousta ylös. Kumma juttu sinänsä- vaikka valmistauduin siihen keikaukseen alas kärreiltä omasta mielestäni aika hyvin ja ei se vauhtikaan mitään hirmu kovaa ollut, koska varsa käytti kaiken tarmonsa rodeoimiseen.

Nyt tulee luova tauko valmentamiseen, koska Markun kärreillä minä en suostu ajamaan. Niissä hajoaa selkäranka. Minä tarvitsen koppakärryt. Pitää pakottaa Markku ajelemaan minunkin pollet :)

Tässä kiteytyy ehkä hevosharrastuksen hauskuus-koskaan ei voi tuudittautua siihen uskoon, että kaikki menee samalla lailla kuin ennenkin. Kilteinkin hevonen voi joskus saada hepulin....

Tänään on ravit Kuopiossa, pitäkäähän peukkuja Lapstogo Tinkerille!