Tuli hehkeään kiimaan. Täällä on ulvonnanmestaruuskisat meneillään. Luikku ulvoo naama kohti taivasta ja on hyvin hyvin surullinen-kun Massi ei tule pois oven takaa. Ja minä olen hyvin hyvin väsynyt kuuntelemaan tätä kuorolaulua-tietenkin muut yhtyvät jollotukseen, mitenkäs muuten. En malttanut eilen olla kulkematta kameran kanssa, oli niin sinistä illalla. Tässä kuvasaalista: Pihatie

Papan puutarha

Lähde pulppuaa ehtymättömänä.

Minä aloitin eilisen päivän ennen neljää niinkuin normaalistikkin. Hoidin pollet ja odottelin puoli 8 että vähän valkeus tulisi -ja hain Super Harmin ajoon. Poika veti yli 5 kilometriä urhoollisesti metsätiellä vaikka lunta oli satanut rutkasti.

Superi palaamassa takaisin tarhaansa kuivuttuaan lenkin jälkeen.

Seuraavaksi ajoin Harmigorin tiellä. Markku alkoi vasta heräilemään kun 10 aikaan lähdin pihasta, oli ed. iltana hapettanut syntymäpäivälahjaksi saamaansa viinipulloa :)

Igor pötki uudessa kengityksessään todella mukavan tuntuisesti. Tie oli vielä raskas, kun aura-auto ei ollut kerennyt tulla tänne korpeen asti. Hitosti oli autoja liikenteessä. Kymmeniä. Lienee ollut jotain metsästysporukoita?

Sen jälkeen Markku komensi minua hakemaan Harmin Garmivaa ajolle. Kuinkas siinä sitten kävikään...

Superi (joka oli jo tehnyt raskaan hikilenkin) ja Harmin Garmiwa aloittivat tappelun.

Ja lauma päätti lähteä karkuun.........

Alkoi pikkuhiljaa ketuttamaan. ... Lumi oli raskasta tarpoa ja pojat villiintyivät hurjaan ilotteluun. Mitkään ptruut ei auttaneet.

Minä laahustin hakemaan kaurasankon ja sen jälkeen lauma rauhoittui.

Orlovipoika odottaa valjastusta

Ja näin sain puettua vehkeet päälle. Olin valjastusapuna Markun hepoille..

Kärryt perään...

Eikun baanalle bailaamaan!!!

Vauhtia Veli Hopea!

Markku sanoi tallille tultuaan, että orlovi juoksee lujaa. On kai se uskottava, kuvakin sen todistaa!

Orlovin äiti seurailee tarhasta poikansa treenejä. Hjyvin mjenee poika, äiti tokaisee huonolla Suomen kielellä.

Nisse apuroi hevoslenkit. HUIPPUTREENIT, se tokaisi läähättäen :)

Otavalla oli omat harkat, eli jatkettiin tammalaumaan tutustumista. Ines irvisteli vähemmän kuin eilen.

Romeolla riitti myös puuhaa, kun houkutteli tyttöjä omalle puolelle kylään.

Kukaan ei tullut. Romeo poistuu pettyneenä paikalta.

Töitä oli siis aamuhämärästä iltahämärään. Ihan pelonsekaisin tuntein mietin sitä kuinka vedän joulun läpi kaikista velvollisuuksista. Tunteja lisää kelloon, kiitos!!!