Markku hoiti ennen puoltayötä olevat vuorot. Minä rupesin nukkumaan heti iltatallin jälkeen ja sain hoidella sen herkullisemman-synnytysvuoron.

Varsa on ihana. Kaunis tamma. Ihan isänsä näköinen valkoisine sukkineen. Punainen turkki ja mistälie perinyt päähänsä pitkän valkoisen viirun. Niinkuin aiemminkin, moniroturisteymät on energisempiä, tämäkin hyppäsi pystyyn melkein heti vaikka vielä ei ollut kalvot päältä lähteneet. Horjumatta jaloilleen. Juoksentelemaan. Siis se viikari juoksi ympäri karsinaa niinkuin monenpvän ikäiset varsat tekevät. Pirskules:) Maitohanalle oli helppo mennä. Yhtään epäröimättä imemään. "Puhtaat" varsat ei toimi nuin, en ole ainakaan nähnyt. Niillä menee aikaa ennenkuin pääsevät ylös. Kaatuilevat ja maidon saanti on katsottava ihmisen tarkkaan, voivat imeskellä tissinkuvetta mukamas nisänä. Tai  eivät pysy pystyssä kun pitäisi imeä. Meidän vauvoilla on VOIMAA!!!

Varsa pyrkii nousemaan heti pystyyn vaikka on vielä osittain mamman sisällä. Turkista ei vielä näe, että on ketunpunainen, on vielä niin märkä. Ihana varsuliini.

Minä tahdon y-lö-ssss!!!!

Vaaville pitäisi keksiä kaunis nimi. Joku oikein lälly:)