Kun hepat oli ajettu-Midas kävi hiitillä- hyvin meni. Ja muut perushommelit oli tehty Markku läxi kuljettamaan suurpaalua tammatarhaan. Minä ystävällisenä tyttönä kipitin apuun, portteja aukaisemaan nääs. Traktori teki tenän ennen porttia. Joku nostolaite lakkasi toimimasta. Markku komensi minut Massikkaan ja neuvoi vemppaamaan jotain kepukkaa eessuntaas. Markku itse kömpi traktorin alle tekemään jotain taikoja...

Eipäs aikaakaan kun vipu alkoi toimia ja paalu nousi ilmaan. SAMASSA TRAKTORI ALKOI VALUA TAAKSEPÄIN. Markku oli traktorin alla edelleen. Minä olin kuulemma huutanut kuin syötävä. Muuta en muista kun että hakkasin Massikan polkimia vuorotellen kauhu mielessäni. Onko Markun kättä jalkaa pyörien alla. Tai vielä pahempaa pää. Että niin lyhyessä ajassa kerkeää monta ajatusta pyörähtää mielessä. Traktori jatkaa valumistaan ja tömähtää puuporttiin ja katkaisee mennessään tukkipuusta tehdyn aitapielen, että paukahtaa.

Sitten näen Markun. Ehjä on. Jaloillaan. Nauraa. Minä tiristän itkua. Sydämestä kierähti varmaankin kaikki veri kerralla läpi. Voisin nytkin näyttää sormella mihin sattuu. Tuli takulla mustelma sydän parkaan. Siinä jo suurinpiirtein hautajaisia järjestelin.

Huhhuh.

Revitään tästä huumoria vähän aikaa...