Mukavaa kun ei sada.

Oskun käytös on muuttunut dramaattisesti. Tiedä sitten johtuuko se siitä, että tekee jalkovälissä kipeää, vai helpottiko se jo nyt korvien välissä? En tiedä, mutta se lompsii perässä riehumatta ja karsinassakin oleilee rennosti vaikka käytävällä pyörii vieroitusharkoissa olevia varsoja ja kiihtyneitä mammoja sekä ajohevosia. Olen yrittänyt putsata Oskun karsinaa joka kerta kun se lähtee kävelylenkille Markun kanssa, ettei kakkaa menisi vahingossakaan haavoihin.

Sussu oli saanut toisesta jalasta hierottua Alumisolit pois, joten sprayassimme sinne uuden suojan omista aineista. Tamma nurisee sitä, ettei saa juosta ja tehdä duunia niinkuin kunnon suomenhevosen kuuluisi. Tyttö pursuaa tarmoa.

Meillä on muutamalla tammalla lihotuskuuri meneillään. Uudella tulokilla ja Otavalla. Molemmat ovat oppineet, että kun lähestyn niitä ja hoilaan nimeltä, niin kannattaa juosta tuhatta ja sataa eukon luokse. Minulta nimittäin löytyy useamman kerran päivässä extraherkullisia ylimääräisannoksia. Tunnen olevani kävelevä ruokinta-automaatti :) Otava on saanutkin jo vähän lihaa luittensa päälle. Kohta sillä varmaankin voisi rueta kilpailemaan. Se on niin iso tammanrutkula, että meikäläinen leijailee sen perässä, kun se päättää kääntää suuntaa kesken matkan. (Tamma käy herkkulaitumella tankkaamassa päivittäin tuoretta. Se on myös mustasukkainen tuorelaitumestaan, se pomppii tasajalkaa kun vien sinne muitakin mutustelemaan uudistetun pellon raikkaita herkkuja.) Tänään ajattelin ehdottaa, että Otava alkaisi treenaamaan normaaliin tapaan, katsotaan mitä Markku sanoo...

Alienit mahassa. Massi viimeisillään. Huh, ei enää ikinä sitä rumbaa, kiitos :)