Kaisna sisko otti ja lähti Kuopioon tutkittavaksi kipeän mahansa takia. Takaisin ei ole vielä tullut, joten on se sitten ihan aikuisten oikeasti kipeä... Tule pian takaisin, kun eihän myö osata pittää liikettä auki ja sotketaan KAIKKI!!! Voi voi, paranes kuule sisko!!! En uskaltanut soittaakkaan kun sinulla oli akku melkein lopussa, niin en vie turhaan akkua tyhjäksi. Paitsi että toiko Lasne laturin sinulle sinne.. Pitää tänään soittaa...

Sussu lähtee klinikalle tänään. Minä räpsin antaumuksella kuvia kaikesta mitä Kristiina sille tekee. Joku päivä se vielä tempaisee minua jollain ruutalla persaukseen ja heittää pihalle kuvailemasta :) Varmaankin tosi ärsyttävää kun otan kuvan joka askeleesta - clik,clik, clik...Clik...............Clik.....

Tuosta tulikin mieleen eilinen päivä, Santeri Salama seuraili minua pitkin päivää kun hoitelin hevosia. Jos vein vaikka vettä tarhoihin se käveli perässä ja määki välillä. Minä vastailin sille tunnollisesti joka kerta. Jossain vaiheessa tuli mieleen, että mistähän hitosta me oikein juttelemme näin ahkerasti... Jäi vähän hämärän peittoon... Santerilla on naksuvat etupolvet. Minä kuulin sen liikkuvan perässäni-niks,naks,niks,naks... Pystyi tietämään tasan tarkkaan missä se oli tulossa, kun se niksutteli eteenpäin, vähän oli huvittavaa. Vanhan ukon polvet. Santsa käveli samat reitit sinnikkäästi perässä samoine mutkineen kuin minäkin, sitäköhän se määki, että mitä hemmettiä sinä eukko risteilet-mihin me menemme? :) 

 En nyt ihan tarkkaan muista, mutta oisko ollut vuonna 2000 kun haettiin se Partasesta? Ja kyllä se itki kun vietiin pois mammansa luota. Ja melkein joka nyyhkäisystä juoksin sen luo. Ja senhän se tietenkin oppi nopeasti. Eli sain alussa kipittää aika useasti Santeria raapsuttelemaan. Komea haiseva pukkihan siitä kasvoi ajan myötä. Santeri rakastaa kovasti kun sitä raapsuttelee, mutta se käsiin ja vaatteisiin tarttuva haju on ihan hirveä ja ei lähde pois pesemälläkään. Nykyisin etsin jonkun risun ja raaputtelen sillä, ja se on Santsalle kelvannut ihan hyvin...

Löytyi vanhoja kuvia. Käytiin katsomassa villisikoja. Tässä on niiden aitaus.

Siinä kaverit vähän tappelee. Olisimme halunneet rueta kasvattamaan villisikoja, mutta innostus hyytyi, kun otimme selvää kustannuksista. Takaisin homma olisi ruennut tuottamaan vasta vuosien päästä. Haave hautautui pikkuhiljaa poispoikkeen.

Tälläisissä mökeissä mammat porsivat.

Siinä on muutama murmeli liikenteessä.