Nettiyhteyshän tulee puhelimen kautta. Ja puhelin toimii tietenkin myös puhelimena. Niinpä ajan saatossa yhdistävä piuha on löystynyt tai mitä lie---mutta nettiyhteys ei pysy päällä tappamallakaan. Siinä alkaa kevyt vihanpurkaus olla lähellä kun sadatta kolmatta kertaa rumputtaa johtoa paikoilleen. No nyt se taas toimii ja en rikkonut kojeita vaikka muutaman kerran niin uhkasinkin.... Vedän syvään henkeä HUOHHHH ja aloitetaanhan heppatarinat.

Vaikka Irinan näyttökokeesta? :)

Hyvin se meni. Ensin juoksuttelin irtojuoksutusta tarhassa, että enimmät hammajaiset häviävät korvien välistä. Sitten menimme talliin ja laittelimme varusteet. Ratsastin tarhassa-ihan jos sattuu jotain, niin Irina ei pääse irti. Hienosti se teki melkein kaiken mitä pyydettiin. Ohjista se ei tykkää oikein vieläkään, mutta "kankkuavut" se uskoo tosi hienosti. Eli kun toisen puolen kannikkaa laskee alemmas se kääntyy sinneppäin. Ja vastaavasti kun lasken toisenpuolen kankkua se lähtee kääntymään toiseen suuntaan.

Tyytyväisenä palasimme portille jossa Markku odotteli meitä kyykkysillään. Minä komensin Markkua, että no ota se nyt kiinni, niin tulen alas. Markku ei pitänyt kiirettä ja Irina kekkasi, että jos hän pikaisesti........... Ihan äkkiä käy pesulla kun on niin hiki. Se viskaa etupään alas hankeen ja ryllähtää mahalleen. Minulle tuli kiire pompata pois kyydistä, etten jää alle. Sitten Irina piehtaroi sydämensä kyllyydestä satula päällä. Kohta se kimposi ylös ja vetäisi iloset pukkihypyt ja pienen juoksupyrähdyksen. Jopas oli hauskaa meillä:) Irina puolustautui sanomalla, ettei kukaan ollut hänelle kertonut, ettei ratsastuksen jälkeen saa piehtaroida. No nyt on sitten sääntökirjassa ensimmäinen pykälä: Satula selässä ei piehtaroida!!!!! Ei vaikka olisi kuinka hiki.

En taida uhmata luonnonlakeja kirjoittamalla enää tai siirtämällä kuvia, koko ajan odotan, että linja menee poikki. Moicca! Heippa! Näkemisiin...

Kaisa: Paljonko maksaa kainalosuojat?