Kaivelimme taas pipot, hanskat, toppahousut ja takit esille. Eilen niitä kului 3:t kappaleet per vaate, koska satoi niin sa..sti.... Tammojen kiimatkin loppui kuin seinään. Varmaan ajattelivat, että talvi tuli. Ei tätä nyt ihan kesäksi usko Jos olisin koomasta juuri herännyt luulisin että on syksy. Hevosilla ajo oli varsin hirveää, kun kastui ja jäätyi tuhannen palikaksi. Suomineiti vielä koetteli hermoja ja päätti yrittää katkaista Markulta ranteen. (Runttasi kärryjä Markkua vasten, sillä on hermostuessaan tapana litistää ihminen) Onneksi se ei kerennyt mennä poikki ja tamma loppujen lopuksi pääsi lenkille. Markku  parkaa on nyt koeteltu, kun sitä potkaisi varsakin. Silmäkulmasta näin kun Markku yhtä äkkiä valahtaa kaksinkerroin. Ja kuuluihan sieltä kevyt lässähdys. Super Harmi päätti antaa monoa. Siinä sitten mietiskeltiin, että milloin viimeksi joku on potkaissut. Onhan tuosta aikaa. Hyvin on keretty väistellä jalkoja :) Itse olen odottanut sitä millon mono heilahtaa otsalumpioon kilpakärrien edessä, siinähän ollaan kohtalaisen lähellä peräpäätä. Yleensä aina käytän kypärää, mutta jos se osuisi keskelle naamataulua, niin siinä olisi hampaat ja nenännykerö takaraivon puolella. Onpahan niillä aluksi potkuremmi, mutta sitäkään jaksa montaa kertaa käyttää. Hyvin on vahingoilta säilytty, Markulta katkesi käsi silloin aikoinaan papan kanssa koheltaessa, viime talvena Igor kärryjen edessä sai vammautettua Markun polven jolloin Markku makasi kaksi päivää sängyssä... Lieneekö muuta isompaa ollut.... Minä olen saanut pari aivotärähdystä lentäessäni selästä ja melko varmaan se selän murtuma on samaa perua. Hauskaa on ollut koko rahan edestä:) Kilttejä hevosiahan nämä on olleet. Varsan opetus vaiheessa saattaa olla erimielisyyksiä suuntimista, mutta muutoinhan ne yleensä pysyvät händyssä.

Ainiin eilen vielä surkeän päivän päätteeksi orivarsat (Mix, Ivan ja orlovipoika Garmiwa) päättivät tulla aidasta pois. Olivat pöheltäneet papan aidalle riitaa haastamaan ja siitä porukalla läpi aitojen papan luo. Minä huomasin tilanteen siinä vaiheessa, kun olin ajamassa Igoria ja alkoi aitalangan pätkiä näkyä tielle. Tuulispäänä kirmattiin takaisin tallille ja hälyyttämään Markku apuun. Sapetti purkaa varsa kärryjen edestä, kun juuri sen oli saanut valjastettua jääpuikkosormin niiden eteen.

Onneksi meillä on se pihaportti, se on kyllä tilan ykkösjuttu. Eipähän juoksentele lauma pitkin pääteitä. Saatiin varsat helposti kiinni, eivät oikein uunot tajunneet mitä olisivat voineet vapaudellaan tehdä. Ilmeisesti se ei sitten ollutkaan niin hauskaa. Pappa ei koskaan vaivautunut edes aidastaan ulos tulemaan.

Olisipa tämä päivä lämpimämpi ja vähä sateisempi toivoo Kirsi. Mene sade sinne missä sinua juuri nyt tarvitaan (toivoo Kirsi edelleen...) Aamen.