Mutta aloitetaan alusta.  Sunnuntai aamuna menin tavalliseen tapaan hoitamaan heppoja. Lähdin viemään pikkuoreille heinää tarhaan kun huomasin että tammat katsovat epätavallisen innokkaasti Romeon suuntaan. Pappa oli karannut ja haastoi riitaa Romeon kanssa. Kottikärryt tipahtivat käsistä sen siliän tien ja ryntäilin muutaman metrin edestakaisin -talliin-ei-sisälle sanomaan Markulle HÄLYYTYS-papan luo-ei..

Menin kiljumaan Markkua. Sitten ryntäsin hakemaan kaurasankon ja narun.

Pappa oli sillä välin särkenyt pätkän aitaa. Sain sen pois, mutta en kiinni. Ukkeli lähti hölkkäämään lenkkipolkua pitkin -suuntana Romeon pihattotalo. Markkukin kerkesi siinä vaiheessa apuun, mutta pojjaat olivat nopeampia ja särkivät pätkän aitaa. Papalle tuli kuumat paikat ja se lähti käpälämäkeen.

Saimme ahdistettua papan aidatun tienpätkän väliin ja lähestyimme karkuria edestä ja takaa. Reiska ei voinut muuta kuin antautua. Kiimainen tamma vielä yritti hörhötellä perään, mutta ei auttanut hörinä sillä Reiskaa vietiin talliin niin että sutina kävi.

Markku parka korjasi koko päivän aitoja.

Ei tämä päivä meitä vielä niin helpolla päästänyt. Lähdin ajamaan Igoria, 2v oria. Jonkun kilometrin päässä rintaremmi paukahtaa irti. Rintaremmi on painaville kärryille tarkoitettu, joten se jäi aisoihin kiinni ja rintaosa tipahti polviin. Igor on säikyin varsa tästä orilaumasta. Hienosti se kuitenkin suoriutui kotiin "väljällä" remmillä.

Kuulin että Sunin perhekkin oli jossain vaiheessa soittanut, Markku sanoi, että soittaa takaisin-ei hajuakaan muistiko se siinä rytinässä tehdä sen. Täytyy lähettää kopio tästä kirjoituksesta Suneille-ja samalla sanon, että tulkaa vain käymään ihan minä päivänä haluatte, kyllä me jossain lähistöllä kuitenkin pyörimme.

Bonuksena kakkukuorrutukseen -

olin ruokkimassa heppoja 19.00 kieppeitä. Katsoin kun Just Lucky D meni kaksi kertaa makuulleen ja tuijotti mahaansa. Olin AIVAN varma, että nyt syntyy vauva. Ryntäsin hakemaan kameran. Ei varmasti mennyt montaa minuuttia kun jalat tulivat näkyviin. Sitten tamma pomppasi pystyyn ja varsa jäi roikkumaan lantiostaan iloisesti keikkuen. Päätin mennä apuun ja kiskaisin varsan irti ja yritin hidastaa varsan alas mätkähtämistä. Napanuora katkesi vähän liiankin aikaisin, joten jouduin painamaan tynkää puhtaalla lapulla.

Justus oli erittäin tyytyväinen elämäänsä ja pienen lepäilyn jälkeen  alkoi syödä heinää. Tamma ei ollut hermostunut tai puolustanut varsaansa missään vaiheessa. 

Ulkoa alkoi kuulua mönkijän säksätystä, joten kävin huitomassa Markulle, että tulee katsomaan talliin mitä sinne on putkahtanut. Päätimme juottaa ensimmäisen maidon tuttipullosta ja jättää tamman ja varsan hetkeksi rauhaan. kello oli siinä vaiheessa 21.00. Näin se päivä vierähti eikä tarvinnut miettiä mitä tekisi.......... Markku kävi vielä varmistamassa yöllä varsan hyvinvoinnin ja minä en malttanut olla menemättä 02.00 myös. 04.00 aikaan varsa kekkuloi jo iloisesti honkkeleilla koivillaan, joi itse sekä kakkasi isot pökäleet.

Ainiin.... Tänä aamuna kun menin tallille, niin arvatkaa ketkä kaksi sankaria oli aidan ulkopuolella märehtimässä. Harald ja Onnekas. Nämä karvapallot olivat nyppineet katajasta oksia ja käyneet sitten märehtimään keskelle pihatietä.... Miten hitossa ne pystyvät hyppäämään verkkoaidan ja sähkölangan yli? Teitä odottaa makkaratehdas jos ette ala olemaan siellä missä pitää-kiljahtelin ajellessani niitä takaisin aitaukseen....

Huhhuh, vielä olisi 2 tammaa synnyttämättä. Pistän kädet kyynärpäitä myöten ristiin kunhan varsat kasvavat sen verran, että ne pääsevät äitiensä kanssa kesälaitumelle.

Kuka tietää hyviä Saksalaisia nimiä? Uusi varsahan on osittain Saksalaista sukujuurta....Ehdotuksia kehiin!!!

Tässäpä päivän piristeeksi Markun ottama kuva omasta sormestaan :)