Irinan kotiväellä on varmasti huoli miten tamma pärjää koulunpenkillä.

Irinaa jännittää. Kovasti. Aamullakin hiki kiilteli lavoilla. Kun muita hevosia kulkee käytävällä Irina varmaankin haluaisi rynnätä perään. Kyllä se jossain vaiheessa tottuu. Harjoitellaan:)

Irinalla olikin jo aamuharkat. Harjasin topakoilla otteilla. Koskettelin jalkoja. Laitoin silat selkään ja oikein provosoin tammaa heiluttelemalla häntäremmiä. Ei ainuttakaan potkua. Ajattelin, että kyllä se viimeistään repeää, kun laitan sen koppiin seisomaan valjaat päällä, häntäremmi kuitenkin vähän "kirraa" kun liikkuu. Ei potkun potkua.

Kuolaimia tyttö kilisyttelee kuin varsa, joten niitä harjoitellaan vähän väliä pienissä erissä. Kielisidettäkin jo katseltiin ja venyteltiin kieltä suusta ulos. Tyttö ei tykännyt yhtään. Valjaita riisuessakaan tyttö ei sätkinyt.

Tamma jäi karsinaan syömään aamuruokiaan ja rauhoittumaan ja kuivumaan järkytyshiestään.

Markun kanssa sovittiin, että Irinaa halaillaan ja kosketellaan mahdollisimman paljon. Minä tuoksun yltympäriinsä Irinan hielle, kun tulee "anna tyttö iso hali" tehtyä yleensä juuri sen jälkeen kun se on saanut itsensä "kiihdytettyä" pahimpaan kauhuun. :) Irina pitää meitä varmaan ihan pöhköinä:)

Eilen illalla Markku nosteli takajalkoja. Se teetätti vähän enemmän hommia, sillä Irina ei millän tahtonut pitää jalkaa ilmassa.  Minä olin apuna ja pidin tammaa käytävällä suorassa. Markku myös viskasi pyllyn päälle "huolettomasti" loimea, jolloin loimivyöt kilisivät milloin mihinkin. Irina ei enää saanut hepuleita siitä, nopeasti se hoksaa jutun juonen...

Irina lähettää terveiset kotijoukoille! Ei ole oppi ojaan kaatanut-vielä... Katsotaan miten käy kun kärryt perään laitetaan...