Seuraavana päivänä ukolle uni maistui. Kun tulin talliin rupesin kuuntelemaan, että mitä sieltä karsinasta kuuluu, niin Markku se siellä oli Midaksen kanssa köllöllään ja jotain ne Oulun startista jutteli....Huomenna taitaa olla ilmo Kuopioon. Midas ilmoitetaan sinne.

 

(Minulla oli onneksi kamera mukana, joten sain kuwia:)

Ilmat lämpeni, joten enpä malttanut olla kävelyttelemättä Igoria kärryjen kanssa hangessa. Älytön kunto orilla. Ei tuntunut juuri missään. Jaksaisikohan Markku taluttaa sitä jos vielä vähän opettaisin sitä ratsastuksen ihmeelliseen maailmaan.... Pitää kysäistä...

Ivanin kanssa kävin tiellä. Että tuli autoja. Ja rekka ja pakettiautoja... Traktori. Siis niitä oli triljoona. Mihin ne täällä korvessa oikein menee? Ivanilla en ajele kovia lenkkejä. Sovittiin niin Markun kanssa. Ivan painaa jo ohjille, kun haluaisi välillä pikkuisen päästellä. Mutta kun se on niin takakorkea, niin kasvakasva hevonen, sitten vasta kirmataan.

Voivoi miten niiden koiranpentujen kävi... Jos ne ei saaneet tarpeeksi aloitus "voimamaitoa", niin ei ne olisi selvinnyt vaikka olisit vieressä vahtinut koko päivän. Tämmöistä tämä elämä on, syntymistä ja kuolemista. Jospa se yksi pentu selviäisi. Hirveä työ hoitaa. Kokemuksen syvällä rintaäänellä. Siinä oli kokovartalo puudutus päiväsaikaan kun yön ramppasi imettämässä.

Lähdetäänkö myö sinne Kuopioon startille? Midas vastaa, että nukutaan ensin vähän aikaa...

Iltatalli odottaa, joten haalareita päälle ja menoxxxxx.