Kassu oli rohkea poika. Ei pelännyt uutta tilanntta. Se rokotettiin, irroteltiin sudenhampaat, raspattiin purukalusto ja kuvattiin takajalka josta ei löytynyt irtopaloja. (Luojalle kiitos...)

Garmiwaa taas jännitti HIRVEÄSTI. Se hieman hikosi ja sen jalat löi loukkua. Masu meni myös ripulille. Kuului koskenputousta muistuttava ääni kun se roiski 4-5 kakkaa pitkin klinikkaa. Varmaan muisti että oli ollut vuosi sitten viimeksi hammaslääkärissä.

Garmiwalta löytyi takajalasta pienenpieni irtopala. Siinäpä syy miksi ei olla radoille päästy. Lääkäri epäili, että tekee vaikeaa löytää leikkaava lääkäri joka niin pienen palan suostuu ottamaan pois. Neuvoi ottamaan tarkasti selvää ennenkuin lähtee ajamaan toiselle puolelle Suomea kuulemaan lääkärin sanovan, että en leikkaa.

Ravihevosta tuosta ei tule jos sitä palasta ei sieltä nivelestä pois saa. Ja takulla siihen sattuu kun se liikkuu.  Eli pitää rueta topakasti etsimään lekuria joka suostuu sen sieltä pois kaivamaan.