Kone ei eilen tallentanut tekstiä vaikka kirjoitin kahteen kertaan samat jutut. Huumori loppui ja paukautin koneen kiinni. Fiksuuntuneempana kokeilen nyt ensin toimiiko tämä ennenkuin romaanin kirjoitan...

Toimii!!!

Eli pikakelauksena eiliset asiat:

Ines Rolls on ilmoitettu Kiuruveden näyttelyyn. Joulupukin tuomat shampoot ja kiillokkeet tulivat siis tarpeeseen. Päätimme, että varsat menevät pitkin kesää eri näyttelyihin. Keskitytään nyt Inekseen ensin.

Maanantaina tulee eläinlääkäri Eestilä ottamaan Cem-testin Charliesta. (Eli otetaan näyte "orin sieltä", että nähdään onko tarttuvia tauteja. Jos puhdas näyte, niin saa se astua taas tämän kesän tammoja. Käsittääkseni Suomessa on yhdeltä orilta ainakin evätty luvat, koska oli saanut pöpö tartunnan joltakin tammalta....

Harmin Garmiwa Kiuruveden klinikan pihassa odottamassa vuoroaan. Ei kuulemma yhtään pelota-kun ei vielä tiedä mihin joutuu.

Eilen haettiin uusi tamma opetettavaksi. Neiti meni traileriin yllättävän nätisti vaikkei ole kulkenut kuin muutamia reissuja kesälaitumelle. Irina asettui asustelemaan keskeisimmälle paikalle tallissa. Siitä Irinan on hyvä nähdä tallin "hässäkkää" ja tottua ympärillä tapahtuviin perustouhuihin.

Vielä takaisin hakumatkaan. Trailerissa Irina seisoi tukevassa haara-asennossa koko matkan, liekkö siirtänyt kertaakaan jalkojaan. Kävin kurkkaamassa pari kertaa tytön vointia ja hyvin se siellä osasi olla. Keskittynyt ilme naamallaan piti tasapainoaan yllä. Tamma oli hionnut melko märäksi, joten annoimme tytön pitää matkaloimen hetkisen yllään ja rauhoittua hieman.

Harmin Garmiwan purukalustoa raspataan koneella. Poika nauttii ensimmäisiä "laillisia kännejään".

 

Palataanpas takaisin Irinaan. Kun tamma oli hieman rauhoittunut, Markku meni ottamaan tammalta loimea pois. Kaikki hyvin siihen asti kunnes loimivyön solki kosketti jalkaa. PAMPAMPAM. Irina alkoi takoa seinää. Tästä kehkeytyi Irinan ensimmäiset harkat. Markku loimitti ja poisti loimea niinkauan kunnes tamma ei enää jaksanut potkia. Samoin Markku siveli vatsaa ja takalistoa, jotta tamma ei ärsyyntyisi kosketuksesta. Siihen meni kotvasen ennenkuin Irina antoi periksi ja lakkasi sätkimästä.

Tänä aamuna jatkoin harkkoja. Menin Irinan karsinan ovelle ja odotin että tamma ottaisi minuun kontaktia. Tamma sanoi, että odota vaikka maailman tappiin asti, en aio tulla sinun luo. Tyttö mulkoili minua hermostuneesti nurkasta. Vaihdoin lopulta taktiikkaa, koska tamma ei antanut periksi. Aloin puhallella pitkiä hönkäisyjä suustani ja samalla pidin pientä hörinä ääntä. Irina kiinnostui ja hiipi hitaasti luokseni. Erävoitto meikäläiselle :)

Harmin Garmiwalla on vielä niin nykeröt sudenhampaat, ettei niitä voinut poistaa, joten uusinta käynti on tiedossa.

Ja taas takaisin Irinaan.

Kun sain tamman marhamintaan vein sen takimmaiseen karsinaan siivotakseni sen oman karsinan. Irina sai pienen paniikkikohtauksen, koska sieltä ei näe muita hevosia. Hölkkäsi itsensä pieneen hikeen.

Kävin 10 minuutin päästä hakemassa tamman käytävälle ja harjoittelimme taas samaa kuin eilen illalla, eli kroppaan saa koskea ilman etää kaviot heiluu. Irina potkiskeli vaisusti, mutta kuitenkin piti tamman näyttää, että hänen masuunsa et koske. Harjoitus sai tamman hikoamaan. Laitoin tytön karsinaan ja annoin aamuheinät. Hommia jatketaan pitkin päivää ja koko ajan lisämme pikkuisen uusia asioita entisten mentyä nappiin. Kaiken aa ja oo on se, että Irina ei pelkäisi niin paljon joka asiaa ja että se oppisi luottamaan meihin. Vielä on pitkä matka siihen, että saadaan kärryt perään:)